lauantai 29. kesäkuuta 2013

Keskikesän pipoilua

Edessä lapsen pipo, takana miehelle työpipo
Lapsen pipon langat ovat jotain Novitan pikkusiskon paksusta villa lankaa. Kun ei ole vyötteitä niin arvioin aina niiden perusteella missä on.
Miehen pipon langat ovat jotain ihan ihme ohutta villa/mohair? lankaa joka ei halunut mitenkään taipua minnekään. Onneksi tuo pipo söi melkein kaikki ne langat, lopput menevät varmaan silmukkamerkkien ja sensemmoseen ennenkuin lähtevät viimeiselle retkelle.

Ohjenuorana käytin Ullan extra 2011 Eriikka ohjetta mutta tietysti jouduin lisäämään enemmän kun lanka ei ollut saman paksuista. Jätin myös helmineuleen pois ja tein vain 2 o, 2 n joustinta.


Olen nyt tässä pari päivä kuumeisesti miettinyt että mitä tekisi seuraavaksi kun villa lankoja on paljon mutta eri paksuuksilla ja väreillä. Tekisi mieli tehdä torkkupeitto mutta inhoan todellakin värien sekamelskaa... Eli en voi vain yhdistellä miten sattuu ja ei taida olla tarpeeksi isoja keriä...
Olen todella toivoton tekemään mitään kodin sisustukseen liittyviä juttuja kun haluan että sävyt sopii yhteen.
Ehkäpä joku päivä iskee inspiraatio.

2 kommenttia:

  1. Kivoja pipoja!

    Mulla kans sama juttu, etten tykkää tehdä sisustukseen mitään jämälankajuttuja, vaan yleensä ostan peittolangat ihan täysinä kerinä kaupasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se minunkin jämä varasto aina kartuu. Tulee joku ihana idea isoksi peitoksi. Sitten ostaa langat niin että varmasti on tarpeeksi ja jää jopa yli. Minun tapauksessa liikaa yli mutta liian vähän kuitenkin. Täytyy varmaan ottaa yhteyttä lähimpään löytöeläin kotiin jos he vaikka suostuisivat ottamaan näitä kirjavia peittoja vastaan. :)

      Poista